Julkisia cleantech-hankintoja voidaan kirittää hallinnon yhteisellä strategialla ja riskienhallinnalla


Valtio ja kunnat voivat yhtäaikaisesti sekä vahvistaa taloudellista toimintaa että parantaa ympäristön tilaa suosimalla hankinnoissaan cleantechia. Juha Sipilän hallituksen tavoitteena oli edistää julkisia cleantech-hankintoja ja siten tehdä Suomesta cleantechin sekä bio- ja kiertotalouden edelläkävijä. Hallituksen tavoitteita ei ole kuitenkaan saavutettu. Cleantech-hankintojen edistäminen vaatisikin julkiselta hallinnolta yhteistyötä, sitoutumista yhteiseen hankintastrategiaan ja strategisen osaamisen kartuttamista.

Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa vuosittain 35 miljardia euroa, noin 17 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Hankinnoista kaksi kolmasosaa tekevät kunnat ja kuntayhtymät.

Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista, jos nämä tavoitteet huomioidaan hankinnoista päätettäessä. Yksi mahdollisuus olisi suosia hankinnoissa cleantechiä eli puhtaan teknologian ratkaisuja, jotka pyrkivät ratkomaan ja ehkäisemään ympäristöongelmia. Samalla luodaan mahdollisuuksia parantaa kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä ja synnyttää uutta liiketoimintaa. Cleantech-tuotteet, -palvelut ja -järjestelmät edistävät energia- ja materiaalitehokkuutta, luonnonvarojen kestävää käyttöä, ja ne pienentävät haitallisia ympäristövaikutuksia.

Julkiset hankinnat voivat tarjota kotimaisille, vientivetoisille cleantech-yrityksille ponnahduslaudan kansainvälisille markkinoille. Suuri osa suomalaisten cleantech-yritysten liikevaihdosta tulee viennistä, ja usein cleantech-yritystoiminnan haasteeksi nousee innovaatioiden muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi. Julkisten hankintojen kautta uudet tuotteet ja ratkaisut voivat saada kotimaan markkinoilta jalansijaa ja tuiki tärkeitä referenssejä. Näyttö uusien tuotteiden ja ratkaisujen toimivuudesta kotimaan markkinoilla parantaa yritysten mahdollisuuksia päästä vientimarkkinoille.

Hallitus tavoitteli 1,75 miljardin euron kohdentamista julkisiin cleantech-hankintoihin

Pääministeri Juha Sipilän hallitus asetti hallitusohjelmassaan tavoitteeksi, että Suomesta tulee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä. Rahaa biotaloudelle ja puhtaille ratkaisuille kohdennettiin hallitusohjelmassa yli 300 miljoonaa euroa vuosina 2016–2018.

Sipilän hallituksen hallitusohjelman tavoitetta pyrittiin edistämään luomalla julkisten hankintojen avulla markkinoita puhtaan teknologian ratkaisuille. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että julkisista hankinnoista viisi prosenttia eli 1,75 miljardia euroa tulisi kohdentaa innovatiivisiin hankintoihin, joihin myös cleantech-hankinnat usein lukeutuvat.

Valtioiden hankintayksiköiden on jo ennen Sipilän hallitusohjelmaa pitänyt edistää cleantech-hankintoja. Valtioneuvosto antoi vuonna 2013 periaatepäätöksen, että kaikkia julkisia hankintoja suunniteltaessa on otettava huomioon energia- ja ympäristönäkökulma ja referenssikohteiden syntyminen. Periaatepäätös velvoittaa valtion hankintayksiköitä, muille hankintayksiköille se on suositus. Siltikin valtionhallinnossa on onnistuttu periaatepäätöksen toteuttamisessa vain osittain. Kuntien toimintaa periaatepäätös on ohjannut varsin vähän. Niiden osuus julkisista hankinnoista on kaksi kolmasosaa.

Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa cleantechille asettuja tavoitteita ei ole toistaiseksi saavutettu. Suomesta ei ole tullut bio- ja kiertotalouden tai cleantechin edelläkävijää, eikä innova­tiivisten cleantech-hankintojen ympärille ei ole kehittynyt merkittävissä määrin vientiä edistäviä referenssejä tai pilottimarkkinoita. Myöskään markkinoille ei ole onnistuttu luomaan merkittävää kysyntää.

Cleantech-hankintojen edistämiseksi tarvitaan hallinnon yhteisiä tavoitteita ja kansallinen hankintastrategia

Cleantech-hankintojen edistäminen Suomen hallinnossa on haasteellista, sillä hallinto on jakaantunut valtio- ja kuntasektoreihin. Valtaosan hankinnoista tekevät itsehallinnolliset kunnat, joita valtioneuvoston periaatepäätökset eivät sido. Valtionhallintoa periaatepäätökset sitovat. Haasteita syntyy siitä, että vastuu ympäristöystävällisten hankintojen kehittämisestä jakaantuu eri ministeriöille, eivätkä ne aina tee riittävästi yhteistyötä.

Yhteisiä kansallisia tavoitteita on vaikeaa viedä läpi kuntiin, vaikka valtion ja kuntien välillä on erilaista yhteistoimintaa. Myös ympäristöpoliittisten tavoitteiden edistämisessä on Suomen hallinnossa samantapaisia haasteita kuin hankintatoiminnan kehittämisessä. Siksi tarvitaankin voimakasta poikkihallinnollista yhteistyötä – sekä valtionhallinnossa että valtion ja kuntien välillä. Myös julkisen hallinnon sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin pitäisi vahvistaa.

Valtion eri tahoja sekä kuntia voisi sitouttaa yhteisiin päämääriin kansallisella hankintastrategialla ja pitkän aikavälin konkreettisilla ympäristötavoitteilla, joita seurataan järjestelmällisesti.

Cleantech-hankinnat on yksi merkittävä keino saavuttaa Suomen ilmastotavoitteet.

Ruotsissa hallinto on onnistuttu sitouttamaan yhteisiin ympäristötavoitteisiin

Suomen julkisen hallinnon sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin pitäisi vahvistaa. Mallia voisi ottaa Ruotsista, jossa on jo 1990-luvulta lähtien ollut käytössä ympäristötavoitejärjestelmä. Järjestelmä perustuu konkreettisiin pitkän aikavälin ympäristötavoitteisiin, niiden kehittyneeseen seurantaan sekä voimakkaaseen poikkihallinnolliseen yhteistyöhön. Valtionhallinnon ohella myös kunnat ovat sitoutuneet voimakkaasti ympäristötavoitteisiin.

Ruotsissa vastuu ympäristötavoitteiden seurannasta on jaettu eri viranomaisille siten, että kullekin viranomaiselle on määritetty sen seurantavastuulla olevat tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamista myös arvioidaan säännöllisesti. Ruotsin ympäristöviraston tehtävänä on koordinoida koko seurantatoiminta. Lisäksi erillinen neuvosto esittää vuosittain toimenpiteitä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuonna 2016 Ruotsissa toteutettiin lisäksi kansallinen hankintastrategia, jossa hankintatoiminnalle on asetettu seitsemän eri politiikkatavoitetta. Yksi osatavoite on ympäristöystävällisten hankintojen edistäminen. Sillä tuetaan bio- ja kiertotaloutta sekä ympäristötavoitteiden toteutumista. Strategian toteuttamisesta vastaa tehtävää varten perustettu hankintaviranomainen.

Suomessa aloitti 2018 toimintansa Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus KEINO. Se voisi olla yksi taho, jonka kautta Suomen hankintatoimintaa voisi kehittää suunnitelmallisesti. Ympäristötavoitejärjestelmän avulla voitaisiin toteuttaa myös kestävän kehityksen Agenda 2030 -ympäristötavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut.

Myös hankintaorganisaatioiden strategista osaamista on vahvistettava

Yleisten kansallisten tavoitteiden ja strategioiden ohella on kehitettävä myös hankintoja toteuttavien organisaatioiden omaa strategista osaamista. Keskeisiä työkaluja ovat kehittynyt, innovaatiomyönteinen hankintastrategia sekä riittävä osaaminen sen toteuttamiseksi.

Hankintastrategiassa tehdään näkyväksi hankintayksikön tavoitteet sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Strategia luo organisaatiolle kokonaisnäkemyksen, johon yksittäiset hankinnat perustuvat. Hankintastrategia myös ilmentää, että valituille toimintalinjauksille on olemassa johdon tuki, mikä luo selkänojan hallitulle riskinotolle.

Hankintaorganisaatiolla on oltava lisäksi osaamista strategian toteuttamiseen. Hankintastrategian ja osaamisen kehittäminen kulkevat käsi kädessä. Kun hankintaosaaminen paranee, tavanomaiset hankinnat pystytään toteuttamaa sujuvasti, ja entistä enemmän osaamisresursseja voidaan kohdentaa strategisesti tärkeiden cleantech-hankintojen toteuttamiseen. Hankintojen tunnistaminen strategisesti merkittäviksi edesauttaa samalla riittävän osaamisen varaamista niiden toteuttamiseen, sillä merkittäviin asioihin kohdennetaan yleensä resursseja.

Cleantech-hankintojen riskienhallintaa tulee kehittää

Jotta hankinnoille asetetut tavoitteet eivät jäisi saavuttamatta, on hankintaorganisaatioiden pystyttävä myös sietämään ja hallitsemaan epäonnistumisen riskejä, joita uudenlaisiin cleantech-hankintoihin liittyy. Olennaiset hankintariskit johtuvat puutteellisesta hankintaosaamisesta sekä hankinnan hyötyjen ja kustannusten puutteellisesta tai väärästä arvioinnista. Riskien realisoituessa hankinta ei esimerkiksi vastaa laadultaan haluttua.

Hankintaorganisaation strategian työkalupakkiin kuuluvatkin erilaiset riskienhallinnan toimintamallit. Riskienhallintaan on olemassa erilaisia keinoja: kehitetään hankintaorganisaation toimintakulttuuria ja johtamismalleja, sitoutetaan asukkaita ja muita sidosryhmiä hankintaan, arvioidaan hankinnan kannattavuutta ja herätetään tarjoajien kiinnostus hankintaa kohtaan.

Hankintasopimuksella luodaan puitteet osapuolten väliselle yhteistyölle ja riskienhallinnalle. Erilaiset hankinnan suunnitteluun, hankintamenettelyyn ja hankintasopimukseen liittyvät vuorovaikutukselliset toimintamallit luovat mahdollisuuksia innovatiivisten ratkaisujen syntymiselle. Samalla vuorovaikutus auttaa hallitsemaan hankinnan riskejä. Hankintojen yleinen kehittäminen kuuluu valtiovarainministeriön tehtäviin. Riskienhallinnan kehittäminen on myös jokaisen hankintaorganisaation omalla vastuulla.

Julkisiin cleantech-hankintoihin kannattaa satsata, sillä niihin käytettävillä varoilla voidaan vahvistaa puhtaan teknologian alalla toimivien yritysten asemaa kansainvälisillä markkinoilla. Hankinnoilla voi myös pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan ja ehkäisemään ympäristöongelmia. Siksi julkisen sektorin tulisi hankinnoillaan luoda kysyntää.

Lisätietoa
Matti Vedenkannas
Johtava lainsäädäntöasiantuntija
Tarkastus